Olen oppinut, että on turha kysyä vanhemmiltani, mitä he aikovat seuraavana päivänä tehdä. Aina tulee sama vastaus tuohon kysymykseeni: "Ei olla vielä yhtään ajateltu huomista päivää, katsotaan sitten, jos eletäänkään..."
Edellisenä iltana he eivät tosiaan vielä mieti ollenkaan tulevaa päivää, ellei sitten ole jotakin hyvin erilaista, tärkeää menoa tiedossa. Vasta aamulla he alkavat pikkuhiljaa aamutoimiensa jälkeen maistelemaan vointiaan ja havainnoimaan ulkoilmaa ja suunnittelemaan tekemisiään.
Tämähän se on itsellänikin viikonloppuisin ja loma-aikoina sitä parhainta ajanviettoa. On ihanaa juoda rauhassa sängyssä aamukahvia, tunnustella omia ajatuksiaan, seurailla ikkunasta säätä ja kaikessa rauhassa miettiä, mitä tänään haluaisi tehdä tai mietiskellä. Jos jo illalla katsoo seuraavan päivän sääennusteen tunnin tarkkuudella ja on jo mielessään laatinut aikataulun ja lyönyt lukkoon tekemisensä, ei jää tilaa tuolla itsensä tunnustelulle ja sen hetken tunteille ja tarpeille.
Jokaisesta päivästä voi vanhempieni menetelmällä luoda juuri parhaiten itselleen sopivan päivän. Pääsee jo aamulla käsiksi vuoropuheluun itsensä kanssa, kun voi tunnustella olotilaansa ja sen hetkistä tunnettaan. Jos väsyttää, voi jopa jäädä kokonaan lepäämäänkin, kun ei ole vielä sopinut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti