Energia

Tuntuu, että vanhemmiten oma energisyys hupenee kovaa vauhtia. On ryhdyttävä säästämään sitä olennaiseen ja vain olennaiseen. Muussa tapauksessa kaikki olennainen jää saavuttamatta, koska siihen ei riitä voimia.

Kun oikein alitajunta pinnistelee tulevaisuuden visioiden kimpussa, huomaa, kuinka paljon kaikki turhat äänet vievät energiaa ja häiritsevät ajatuksia. Siinä yksi syy, miksi rakastan hiljaisuutta ja välttelen paikkoja, joissa on melua.

Myös muita ärsykkeitä huomaan nykyään karsivani ympäriltäni. Yritän pelkistää elämääni ja antaa mielelleni runsaasti aikaa vaellella villinä ja vapaana, juuri siellä, missä se milloinkin haluaa.

Onnistumisen kokemukset ja  uudet samanhenkiset tuttavuudet taas antavat valtavasti lisää energiaa itselleni. Voin muistella keskusteluja päivienkin jälkeen hymyssä suin ja tuntea energiatasoni lisääntyvän. Tietysti yritän varjella energioideni hupenemista yhtälailla- määrättyjä keskusteluja ympärilläni yritän vain nopeasti päästää ohi toisesta korvastani, etteivät ne jäisi sisimpääni viemään energiaani. Se on osittain epäkohteliasta, mutta itselleni ainut tapa säilyttää energiatasoni "normaalissa elämässä", jossa on ihmisiä ympärillä.