Vanhemmat, sairaudet

Vanhempani ovat kohta 80-vuotiaita molemmat eivätkä vielä tähän päivään mennessä ole aiheuttaneet huolta meille lapsille. Arvostan tätä piirrettä heissä todella. Olen saanut keskittää voimani omaan perheeseeni ja itseni kehittämiseen. Vaikka heillä on tietysti monenmoisia sairauksia ja särkyjä, he eivät "mainosta" niitä eivätkä kerjää sääliä niillä. Kun uusi sairaus tulee, he vain toteavat, että tämä kuuluu elämään ja tästä vaan  jatketaan eteenpäin.  Äidilläni on tapana vielä hyvin ponnekkaasti  muuttaa puheenaihe sairaudestaan: "No niin, ei tästä tämän enempää". Ja niin mennään toisiin puheenaiheisiin, jotka taas antavat meille kaikille voimia enemmän kuin sairauksista puhuminen. Näin jaksan tavata heitä useammin ja vierailumme ovat puolin ja toisin voimaannuttavia. Pyrimme myös löytämään huumoria sairauksistamme. Esim. kun itse jouduin veritulpan jälkeen myös Marevan-kuurille, perustimme Marevan-kerhon keskenämme. Joka aamu soittelimme sairaslomani aikana ja suunnittelimme, mitä hauskaa Marevan-kerholaiset tänään tekisivät.