Muistan nuorenpana helposti suunnitelleeni elämälleni käsikirjoituksia ja haaveilin konkreettisista asioista. Tietenkään elämä ei mennyt unelmieni ja käsikirjoitukseni mukaisesti, vaan monelta osin täysin päinvastaisesti.
Nykyään ajattelen, että tuollaisia käsikirjoituksia ja konkreettisia unelmia ei kannattaisi ehkä itselleen tehdäkään. Pikemminkin voisi keskittyä tavoitteiden asettamiseen, jotka ovat saavutettavissa omalla työllä. Ja toiseksi, voisi keskittyä muokkaamaan omia asenteitaan myönteisemmiksi.
Unelmat, joita ei pilkota konkreettisesti saavutettavissa oleviin välitavoitteisiin, eivät useinkaan itsestään toteudu. Sen sijaan moni asia elämässä mahdollistuu, kun sen pilkkoo välitavoitteisiin, jotka voi omalla työllään ja ahkeruudellaan saavuttaa.
Jos on avoin ja vastaanottavainen asenne, huomaa ja on valmis käyttämään ympärillään olevat tilaisuudet ja mahdollisuudet paremmin hyödykseen. Valmis, tarkka käsikirjoitus, rajaa intuitioon ja luovuuteen perustuvat mahdollisuudet usein pois.
Päämäärä sen sijaan pitäisi pitää mielessään, jotta osaa poimia itselleen olennaiset asiat epäolennaisten joukosta. Virheetkään eivät haittaa, jos suunta on oikea. Silloin pitkällä tähtäimellä kuitenkin saavutetaan se, mitä halutaan.
On ihana herätä uuteen päivään, jos jo aamulla hykertelee mielessään ja nauttii jo edeltäkäsin kaikista päivän mahdollisisesti tuomista iloisista yllätyksistä ja mahdollisuuksista. Yleensä päiviini tässä nykyisessä olotilassani liittyy paljon yllätyksellisyyttä- uusia ihmisiä ja uusia ideoita. Elämästä tulee järisyttävän jännittävää ja mielenkiintoista, jos jokainen päivä voi näyttäytyä luovana seikkailuna kohti uusia tuulia!
Kun elämän perusasiat ovat vakaasti hallinnassa, voi sielunsa aika vapaasti antaa lentää ja haistella, mitä vielä voisi tässä elämässä kokeilla. Eipä tule aika tylsäksi eikä pitkäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti