Näköalat

Istuin eräänä keväisenä sunnuntaina huussissa saaressa ovi selkosen selällään auki. Ihailin hienoja näköaloja kauas merelle. Yhtä äkkiä tuuli paiskasi oven kiinni ja voi, miten tunnelma muuttui nopeasti. Valkoinen ovi siinä metrin päässä silmistäni. Alkoi melkein jo ahdistaa.
Ajattelin, että näinhän se on elämässäkin. Pitkälle ja laajalle pitäisi olla  näköalat avoinna, mielikuvituksella vielä vähän siivittää lisää avaruutta ja tilaa itselleen. Silloin voi sielu ja mieli paremmin.

Ystäväni vielä totesi, että kun on itse valinnut näköalansa ja horisonttinsa,ei tunne olevansa häkissä.